Bill PoV

Hetken kuluttua mä olin rauhottunu. Tom oli edelleen aivan punanen ja pyyteli anteeksi. Mua huvitti koko tilanne vieläkin, mutta koitin olla nauramatta.
"Mä oon niin pahoillani, miten mulle voi käydä näin just nyt..." Tom ulvahti ja mä virnistin.
"Et oo ainoo jolle noin on käyny. Mullekin on. Aikaa sitten, kylläkin, mutta silti. Se on normaalia", nauroin ja toistakin alkoi huvittaa. Mä en tajunnut, miten olin onnistunu kääntämään koko homman vitsiksi, vaikka oikeastaan ei se ollut. Parempi niin.
"Joo, jos koitettas unohtaa toi..." Tom hymyili ja punasteli edelleen.
"Joo, mut mä haluan tietää mitä sä ajattelit."
"Kerron sen joskus toiste."
"Okei." Me molemmat virnistettiin eikä puhuttu siitä sen enempää. Päätettiin vaan yhteistuumin että lähetään ulos.

Kattelin Tomia, kun se käveli mun vieressä. Sen kengät rahisi maassa olevaa soraa vasten ja välillä se siemaisi kahviaan. Me käveltiin ympäri kaupunkia, ja ajateltiin mennä illemmalla rannalle hengaamaan. Mulla oli tosi jännittynyt olo jostain syystä, ja tavallaan kuitenkin mun olo oli kuin olisin veljeni kanssa. Mä vaan leikin kielikorullani, vilkuilin Tomia ja join välillä kahvia.
"Mmmh", se mumisi. "Hiljasta."
"On", haukottelin ja hymyilin. "Muuten, sillon kun sä tulit tapaamaan mua sillon sen baarin takana... Sä kehuit mua sillon", mä koitin alotella keskustelua.
"Niin taisin tehdä. Kuinka niin?" Tom hymyili ja katso mua.
"Ooksä oikeesti sitä mieltä?" kysyin ja katsoin, kun toinen nyökkäsi hymyillen edelleen.
"Olen. Sä oot loistava", se kehui ja virnisti. Mä vastasin sen virnistykseen iloisesti. Mua kehuttiin usein, mutta harvoin kukaan varta vasten tuli puhumaan sen takia. Ja mä olin todella iloinen siitä, että Tom oli tullut mun luo. Mä en olisi kävellyt siinä, jos ei olisi tullut. Ajatus siitä hymyilytti mua.
"Millasta musiikkia sä kuuntelet?" Tom kysy. Mä mietin vastaustani hetken.
"Melkeen mitä vaan. Mulla on liikaa lemppareita", nauroin. "Entä sä?"
"Lähinnä rapia tai rockia", se vastas hymyillen. Nyökkäsin hyväksyvästi ja astuin huomaamattomasti lähemmäs rastapäätä. Se kuitenkin ilmeisesti huomasi liikkeeni, koska sen kulmat kohos ja suupielet nousi hymyyn.

Me saatiin lopulta ne take away -kahvikupit tyhjäks, heitettiin pois ja raahauduttiin sitten penkille istumaan. Katseltiin jotain puluja siinä istuskellen. Mä katselin välillä Tomia pureskellen huultani. Se nyppi hupparinsa hihaa hermostuneen näkösenä. Mun oli pakko tehä sille hiljaisuudelle jotain.
"Pitäskö tätä tapaamist kutsuu treffeiks?" mä kysyin tuntien itseni typeräksi. Tom käänsi katseensa muhun ja virnisti iloisesti.
"Tehdään niin", se sanoi. "Mä tein niin jo aamulla, kun piti selittää äidille, mihin oon menossa." Mua nauratti.


Tom PoV

Hymyilin Billin kysymykselle vieläkin. Billistä ois voinu päällepäin ajatella, että se oli joku ylimielinen diiva, mutta jos ton kysymyksen kuuli, oli pakko muuttaa ajattelutapaansa. Se kuulosti niin aidolle, ja samalla hassulle. Mä ihmettelin, mikä mäihä mulla oli käynyt, kun se rakkautta ensi silmäyksellä-shitti oli iskenyt muhun ja tohon täydellisyyden perikuvaan samaan aikaan. Mä yritin ymmärtää Billin suun liikettä. Se näytti leikkivän jollain, mutta mä en ainakaan tiennyt, että sillä olisi ollut kulmakorun lisäksi muita lävistyksiä. Pitäiskö mun kysyä siltä asiasta? Mietin hetken, mutta mun mielestä se tuntu jotenkin typerältä. Halusin kuitenkin tietää.
"Öö, Bill?" mä kysyin vähän haparoivalla äänellä. Se katsahti mua kulmat koholla.
"Hmmm?"
"Tota, tää voi kuulostaa vähän tyhmältä... Mut onks sulla jotain lävistyksiä ton kulmakorun lisäks?" mä ähkäisin typerän kuuloisena. Voi helvetti, en voinut idiootimpaa kysymystä keksiä. Bill tapitti mua suklaanvärisillä silmillään hetken, kunnes alkoi räpytellä niitä ja hymyillä hyvin kysyvän näköisenä.
"Joo, on mulla", se nauroi ja työnsi kielensä ulos. Keskellä kieltä kimalteli pienehkö, hopeanvärinen pallo. Sit se veti kielen sisään ja virnisti. "Jotain taka-ajatuksia?"
"Ei ole", mä pelastauduin nopeasti. "Kattelin vaan sun suun liikkeitä ja mietin et mitä sä duunaat." Bill nyökkäs ja naurahti.
"Okei", se sanoi ihmetellen vieläkin selkeästi.
Taas me istuttiin siinä vähän aikaa ihan hiljaa. Mä koitin miettiä jotain puhuttavaa, tai jotain, mitä me voitas tehä. Kattelin ympärilleni ja sitten se sattu mun silmiini - jäätelökioski.
"Bill, tykkäätsä jäätelöstä?" kysyin yhtäkkiä. Tumma pehko heilahti, kun toinen kääntyi puhumaan mulle.
"Tietenkin", se hymyili. "Kuis?"
"Tuli vaan mieleen et jos sä haluisit jätskin ni mä voisin tarjota."
Pieni hymy ja nyökkäys kertoivat vastauksen olevan myöntävä.

Hetkeä myöhemmin me käveltiin katua pitkin vierekkäin. Kurkkasin välillä silmäkulmastani Billiä, joka katseli näyteikkunoita ja nuolaisi välillä vaaleanpunaista jäätelöään. Hymyilin itsekseni ja nappasin hampaisiini palan mangoa jätskistäni. Että mä rakastin mangomelonijäätelöä. Se toi mieleen lapsuuden. Vaikka okei, mä en muistanu siitä paljon paskaakaan.
"Tomi?" Bill kutsui mua. Meinasin sanoa 'aww', mutta en viitsinyt. Kukaan ei ollut koskaan ennen kutsunut mua sillä nimellä. Se oli söpöä.
"Niin?" kysyin hymyillen.
"Tuli mieleen, soitaksä jotain soitinta, tai harrastaksä muuten mitään? En muista et oltas puhuttu aiheest pahemmin", se hymisi. Samalla hetkellä me pysähdyttiin yhen musiikkiliikkeen eteen.
"Öö, joo. Mulla on kitara, oon soittanu sitä vuosia... Emmä mikään mestari oo mut perusjutut sujuu", virnistin. Jäin katselemaan näyteikkunan kitaroita. Jos mä jostain olin haaveillut, niin se oli uus skitta. Joku päivä mä viel ostasin mustavalkosen Les Paulin, se oli varmaa. Sellasest mä olin haaveillu aina. Nyt sellanen oli mun silmien edes.
"Bill, voidaanks me nopeesti käydä tos kohta?" kysyin ujosti. Bill nyökkäs hymyillen.

Kun me saatiin syötyä, mä hyökkäsin siihen liikkeeseen. Pyysin myyjältä ystävällisesti, jos saisin testata sellasta kitaraa, josta olin haaveillut jo pitkään. Sain toki luvan ja istuin sitten yhteen nurkkaan jakkaralle rämpyttelemään. Bill oli karannut katselemaan jotain muuta, mutta palasi hetken kuluttua ja katsoi mun soittoani kulmat koholla hetken. Kohta lopetin ja katsoin toista.
"Hm?"
"Vau, kun sä sanoit ettet sä oo mikään mestari, mä aattelin et sä osaisit tyyliin soittaa nuoteista jotain helppoa, mut... Vau, sulla on taitoja", se ylisti taputtaen käsiään yhteen hiljaisesti. Mä hymyilin ylpeästi.
"Kiitti", hymisin. "Oon soittanu joku kymmenisen vuotta", selitin. Se katto mua suu raollaan.
"Mä alotin samoihin aikoihin laulamisen", se sanoi virnistäen.
"Jotain yhteistä taas."
"Jep."


Bill PoV

Mä makasin hiekalla ja katselin taivaanrantaa. Auringonlasku oli kauneimillaan ja sen lämpimät säteet tuntuivat ihanalta paljaalla iholla. Olin sulkenut silmäni, ja tiesin, että Tom katseli mua muutaman sentin päästä. Mä tunsin sen hengityksen kasvoillani ja hymyilin vaistomaisesti. Mun käsi puristi hellästi toisen kättä, enkä olis voinu kuvitella yhtään ihanampaa paikkaa viettää iltaa. Kohta nousin pystyyn, pudistelin hiekan hiuksistani ja katsoin Tomiin. Se siirtyi lähemmäs mua samalla, kun upotin paljaat jalkani pehmeään hiekkaan. Me molemmat oltiin riisuttu kengät ja kääritty farkkuja ylemmäs, koska Tom oli halunnut kokeilla, miten lämmintä vesi oli.
"Tomi?" kysyin hiljaa.
"Joo?"
"Haittaisko sua, jos mä tekisin..." mumisin ja asettauduin toisen kainaloon saaden käden olkapäälleni, "näin?"
"Ei. Ei mua haittaa", se hymyili. "Haittaaks sua jos mä teen näin?" Tom vielä kysyi ja painoi kasvonsa hellästi mun hiuksiin.
"Ei. Mä rakastan sitä, jos joku oikeesti haluu olla mun lähellä", sanoin hiljaa ja puristin toisen kättä edelleen. Tunsin, että toinen hymyili ja hengitti kevyesti ja tasaisesti.

Vähän aikaa me oltiin siinä ihan hiljaa. Kumpikaan ei puhunut sanaakaan, ja mua se ei haitannut. Nautin vaan Tomin läheisyydestä, lämmöstä ja katselin aurinkoa, joka oli juuri katoamassa veden syvyyksiin. Sit mä aloin miettiä päiväsiä tapahtumia. Mä en ollut saanut vastausta mun kysymykseen.
"Hei, Tom?" kutsuin toista liikahtaen hieman.
"Mmh..." se mumisi mun hiuksiin ja nosti sitten kasvonsa.
"Sä et vielä oo vastannu siihen mitä mä kysyin päivällä", muistutin.
"Aijaa... Mitä sä kysyit?" se tuntui olevan ihan pihalla. Mä naurahdin kuivasti.
"Mä kysyin, että mitä sä ajattelit, kun sulla alko seistä", hymyilin.
"Ainiiin..." se hymähti ja laski kätensä mun olalta. "Haluutko sä varmasti tietää?"
"Haluun. Mä oon miettiny sitä koko päivän." Katselin toista silmiin ja näykin huultani kulmahampaillani.
"Bill..." se alotti. "Mä ajattelin, miltä tuntus..."

Tom painoi huulensa mun huulille ja kietoi kätensä mun selän taakse. Mä yllätyin, mutta vein sitten toisen käsivarteni pojan niskan taakse ja tunsin, kuinka toinen imaisi alahuultani hellästi. Mä en ollut koskaan tuntenut yhtä suurta tykytystä sydämessäni. Nyt mä tiesin, että tää jätkä oli se, jonka kanssa mä halusin jakaa elämäni - ehkä jopa loppuikäni ajan.