Bill PoV

Olin kysynyt siltä Tomilta, et mis se asu, jos oisin voinu heittää sen kotiin. Se ei kuitenkaa suostunu kertomaan, mut mä lupasin sille et tavattas varmasti viel myöhemmin. Se oli hyväksyny idean. Päästyäni kotiin kävelin huoneeseeni yläkertaan ja lukittauduin sinne. Mua väsytti ihan tajuttomasti, mut en silti aikonu viel nukkua. Kävin avaamassa parvekkeen oven ja istuin sitten sängylleni läppärin kanssa. Surffailin hetken netissä satunnaisesti, ja sitten avasin blogini. Kirjoitin lyhyehkön merkinnän päivästäni, mutten maininnut Tomista sanaakaan. Halusin tietää siitä enemmän, se oli vaikuttanu muhun jotenkin oudosti... Mulla ei ollut mitenkään jännittynyt tai ujo olo sen seurassa, vaikka olisin luullut. Pikemminkin... Se oli turvallisen tuntunen ja ensivaikutelmalta mukava. Tahdoin tietää kuka se oli, missä se asu ja mitä se teki. Naputtelin kynsilläni yöpöytää ja huokaisin. Tummanpunaiset ja läpinäkyvät pitkät verhoni liikkuivat kauniisti ovesta tulevan iltatuulen heiluttamina.

Lopulta suljin koneen ja riisuin paitani yltäni. Istuin sänkyni reunalla mietiskellen, mutta nousin ja menin sammuttamaan kattovalon. Huonetta valaisi enää vain ulkoa tuleva hämärä katulamppujen loiste. Hymyilin itsekseni ja riisuin loputkin vaatteeni tuolin selkänojalle. Astelin kylpyhuoneeseeni ja oven suljettuani kuuntelin hetken vain hiljaisuutta. Kohta mä kävelin peilin eteen ja nappasin peilikaapista meikinpoistoaineen. Puhdistin kasvoni huolellisesti ja heitin mustaksi muuttuneet vanupalat roskikseen. Kävin avaamassa vesihanan suihkusta antaen veden lämmitä, ja hetken kuluttua astuin kylpyammeeseen ja napsautin suihkun päälle. Kuuma vesi hyökkäsi päälleni varoittamatta saaden mut hätkähtämään, mutta sitten annoin sen rentouttaa kehoni ja mieleni. Peseydyin huuhtoen pois kaikki ärsykkeet ja keskityin vain saamaan itseni puhtaaksi.
Kymmenen minuutin suihkun jälkeen sammutin vedentulon, astuin ulos ammeesta ja kuivasin itseni puhtaalla, mustalla pyyhkeellä. Puristelin vielä vedet hiuksistani ja ripustin sitten pyyhkeen naulaan. Palasin huoneeseeni ja etsin kaapista puhtaat bokserit pukien ne ylleni.

Suljin parvekkeen oven ja rojahdin sen jälkeen sänkyyni. Mua väsytti ihan älyttömästi ja olisin voinut nukahtaa heti. Kaivauduin siis peiton alle ja kääriydyin siihen kuin kaalimato. Painoin silmäni umpeen ja aloin miettiä... Tomia. Se jätkä mietitytti mua niin paljon. Se oli niin rento, eikä vaikuttanu täkäläiseltä. Ei ollu sellanen rich bitch-kusipää, niinku melkee kaikki tän ikäset tääl. Se oli ystävällinen ja sil oli kans huumorintajua. Mä halusin nähdä sen huomenna. Ja mä myös etsisin sen.

Juuri ennen nukahtamistani pomppasin istumaan ja räväytin silmäni auki tuijottaen huoneen toiseen laitaan. Mitä, jos... Isä tappais mut, jos asia ois näin.

Mitä jos Tom oliskin toiselta puolelta?


Tom PoV

Kissan raahaaminen mun huoneeseen oli eka asia, jonka tein himassa. Olin ekaa kertaa pariin päivään kotona, ja aikosin nyt olla siel jonkun aikaa... Tietenkin aikosin metsästää Billin jostain. Se jätkä oli saanu mun sydämen hakkaamaan oikeesti silleen tosi oudosti, ja siin oli ollu jotain erikoista. Mä aioin selvittää, mitä. Mun ajatukset kuitenki katkes, koska Molly hyppäs mun syliin maukasten kovaan ääneen. Se käperty kerälle ja alko hyristä. Pyöräytin silmiäni ja silittelin sitä. Olihan siitä katista ollut monta kertaa hyötyä. Se oli ollut mun seurana kun olin ollut yksin. Ja se oli pitänyt Norasta huolen. Tavallaan ainakin. Nora oli keskittynyt pitämään huolta Mollysta eikä niin ollut päätynyt huonoon seuraan, tai muuten sekaantunut jopa hengenvaarallisiin juttuihin.
Hymyilin itsekseni ja päästin kissan menemään. Se loikki nopeasti pois mun huoneesta kohti olohuonetta. Mä vilkasin kelloa, haukottelin syvään ja heittäydyin selälleni sängylle. Ennen kuin ehdin ajatella asiaa, olin jo syvässä unessa.

Aamulla heräsin kamalaan kolinaan, joka kuului Noran huoneesta. Noustessani istumaan huomasin, että olin nukahtanut illalla ennen aikojaan, enkä ollut edes riisunut. Pomppasin siis seisomaan ja heittelin vaatteeni lattialle. Käväisin nopeassa suihkussa, ja vaikka olisin voinut viipyä veden alla ikuisuuden, en viitsinyt. Nora oli nimittäin taas käyttänyt kaiken lämpimän veden. Suoraan suihkusta juoksin takaisin huoneeseeni ja puin puhtaat vaatteet ylleni. Vilkaisin lattialle, ja mietin, että joskus voisi siivota. Puhtaat vaatteet tosiaan alkoivat loppua... Örähdin ajatukselle siivoamisesta, etsin asuuni sopivan lippiksen varastoistani ja asettelin sitä päähäni lähemmäs kymmenen minuuttia. Sain viimein itseni kuntoon, ja lampsin keittiöön. Tarkistin kalenterista ensin viikonpäivän ja sen jälkeen koitin etsiä jotakin syötävää. Yleensäkin keskiviikkoisin kaapit alkoivat olla tyhjiä, mutta nyt ne tuntuivat tavallista tyhjemmiltä.
'Taas ne on syöttäny Mollylle jotain muuta kuin kissanruokaa', mietiskelin ja päätin, että menisin johonkin kahvilaan syömään. Keskiviikko, tosiaan. Noralla oli paha tapa tavata aina kaverit keskiviikkoisin. En kyllä tiennyt miksi, mutta kuka nyt tyttöjä ymmärtää...

Laahustin Noran huoneen ovelle ja hakkasin sitä nyrkilläni.
"Sä olit taas kuluttanu kaiken lämpimän veden, saatanan pissis! Ens kerralla jos teet noin, mä ihan varmasti ammun sut", tervehdin pikkusiskoani oven läpi. Ovi avautui hitaasti ja tutut kasvot kurkkasivat huoneesta.
"Niin, sä oot uhannu noin jo viimiset yheksän vuotta. Mä meen muuten tapaamaan yhtä frendiä tänään, mutta mä en oo ihan varma siitä paikasta, että saat sitten opastaa", Nora virnuili. Katoin sitä vähän kyllästyneesti.
"Kenet ja missä?"
"Yhen Evelynin. Mä tiedän, et sä et tykkää tästä, mut se on toiselt puolelt... Mut ööh... Joo. Me nähään tos ihan kaupungin reunal olevas puistos, mä tiedän et sä tiedät sen, sä eksytit sinne kerran jonkun ämmän."
Örähdin vastaukseksi ja karkasin paikalta.

Vähän vailla kaksitoista me käveltiin Noran kanssa kohti sitä puistoa. Mä en ymmärtänyt, miten mun siskollani kesti äänihuulet, kun se puhua papatti kuin papupata kaksneljäseittemän, vähintään. Löntystin laiskasti tytön perässä ja murahtelin välillä jotakin.
"Tom hei sä oot ihan tylsä! Sun pitäs hankkii jotain kavereita, kun sä vaan aina oikeesti nysväät himas tai sit jossai kadul tekemäs graffittei eikä sulla oo mitään elämää ja oot muutenki tollane fucking tylsä harmaakarhu ku öriset vaan tolleen murmur-tyyliin koko ajan!"
Hetkeks tuli ihan hiljasta. Vaan Noran kenkien piikkikorot kopisi harmaata asfalttia vasten. Ja sit mä repesin. Vittu, mä nauroin niin että vedet vaan lens silmistä. En pystyny käveleen varmaan viiteen minuuttiin, kun vaan nauroin. Siinä tulikin vuoden naurukiintiö täyteen.

Bill PoV

"Ääh Evelyn, ei mua oikeesti kiinnosta!" marisin nuoremmalle siskolleni. Se oli päättänyt raahata mut mukaansa, kun meni tapaamaan kaveriaan johonkin puistoon joka sijaitsi jossain hevonperseessä. Ja ihan vaan siksi, ettei eksyisi. Vittu sentään, en mä tuntenut tätä paikkaa hyvin. Just ja just oman puolen. Silti Evelyn veti mua perässään kohti tuntematonta paikkaa.
"Mut Bill, mä voin eksyä ja sit oon ihan avuton, sä voisit sentään soittaa isille että tulee hakemaan..." se mutisi.
"... Ja sä sitten et toki voi?" ärähdin.
"No mutkun se mun kaveri on tuolt toiselt puolelt ni arvaa jos isi näkis sen niin..." Huokaisin syvään. Nyökkäsin kuitenkin ymmärtävästi. Itsellänihän saattoi olla sama pulma.

Joskus vartin päästä me viimein saavuttiin sinne puistoon. Evelyn meni heti jonkun blondin, ihan ok-nätin tytön luo. Mä kattelin hetken ympärilleni etsien jotakin istumapaikkaa. Bongasin jonkun penkin, mutta sillä istui joku. Kävelin hieman lähemmäs, ja hetken kuluttua tunnistin sen tyypin.
"Tom!" hihkaisin iloisesti. Lippiksellä varustettu pää nousi ja katsoi mua kohden. Näin hymyn pojan kasvoilla ja ryntäsin tämän viereen istumaan. Kiitin jotain ylempiä voimia siitä, että toiveeni oli toteutunut. Mä todellakin tahdoin tutustua Tomiin perin pohjin.