Tom PoV

Mä heräsin aamulla tavallista aikasemmin. Yleensä nukuin vähintään kahteen, mutta sinä aamuna olin jo yhdeltätoista raahautunut suihkuun. Tällä kertaa olin ehtinyt ennen Noraa. Se kyllä kirosi oven takana kovaan ääneen, koska mä olin uhannut kuluttaa kaiken lämpimän veden tänään. Ja niin mä teinkin. Lojuin suihkussa varmaan puoli tuntia, kunnes vesi muuttui jäätäväksi. Mua nauratti, kun kuulin Noran avaavan suihkun.
"VITTUUU tää on kylmää!" se kiljui. Mä virnistin ja lähdin huoneeseeni pukemaan.

"Mitä vittua mä puen päälleni?" mietiskelin ääneen. Olin räjäyttänyt koko kaappini sisällön lattialle, mutta silti ei tuntunut löytyvän mitään. Kaikki tuntuivat liian tavallisilta... Mutta miksi hitossa mä edes yritin pukeutua tavallista ihmeemmin? Huokaisin itsekseni ja aloin taas tonkia vaatevuorta. Kohta mun käteen osui yks paita, jonka muistin saaneeni joskus vuosi tai pari sitten joululahjaksi. Siitä näki jo kilsan päähän, että se oli maksanut varmaan pari tonnia. En ollut raaskinut käyttää sitä, koska pelkäsin että se menisi rikki, tai jotain. Nyt oli täydellinen tilaisuus käyttää jotain sellaista, mähän olin menossa tapaamaan kuitenkin tyyppiä, joka oli rikas. Ja mä ihan oikeasti halusin tehdä Billiin vaikutuksen.
Tutkailin sitä paitaa narskutellen hampaitani. Se oli valkonen, sellanen iso mitä mä nyt yleensäkin käytin ja siinä oli musta printti, joka varmaan esitti jotain graffitia. Hymähdin ja viskasin sen sänkyni päälle alkaen etsiä sopivia farkkuja. Päädyin hetken etsinnän jälkeen tummansinisiin farkkuihin, joita olin käyttänyt viimeksi aikaa sitten. Heitin nekin sängylle, runnoin loput vaatteet takaisin kaappiin ja lähdin metsästämään asuun sointuvaa lippistä. Valitsin ensimmäisen käteen osuvan mustavalkoisen lippiksen ja sen alle mustan huivin. Puin nopeasti ylleni ja ryntäsin keittiöön kytäten kelloa koko ajan.

Mutsi hääräs keittiös jotain, faija oli lähteny töihin ja Nora kirosi edelleen kylppärissä. Mä istuin keittiön pöydän ääressä - tai itseasiassa mä olin levinnyt pöydälle totaalisesti.
"Tom, miksi sä makaat siinä pöydällä?" Rachel, eli mun mutsi, kysy. Mä käänsin katseeni sitä kohti.
"Mulla on tavallaan treffit", huokaisin ja se katsoi mua suu auki.
"Sullako? Treffit?" se änkytti ja alko nauraa. Mä irvistin vastaukseksi ja kolautin otsani pöytään. Tollanen se aina oli, ei se pystynyt luottamaan siihen että mun suhteet kestäis päivää pidempään. Vaikka ei mulla ollut mitään suhdetta, Bill oli mulle vaan kaveri, ja... niin, molemminpuolinen ihastus. Oliks tää jotain sellasta 'rakkautta ensi silmäyksellä'-paskaa? Oli miten oli, mua hermostutti ihan kamalasti ja narskuttelin hampaitani.


Bill PoV

"Voi helvetin helvetin helvetti", mä ulisin ja juoksin ympyrää huoneessani. Mun pitäis olla tasan tunnin ja kolmentoista minuutin päästä toisella laidalla kaupunkia, mä en ollut pukeutunut, mulla ei ollut meikkiä ja tukka oli laittamatta. Sen yhden ainoan kerran tuhannessa vuodessa kun mä pyydän että Caitlin herättäis mut ajoissa, se unohtaa ja herään vasta kun Evelyn lähtee juoksemaan jonnekkin ulos. Saman tien olin juossut suihkuun ja nyt mulla oli ainoastaan pyyhe vyötäröllä. Vaatteiden valinnassakin kestäisi varmaan viikko.
Ryntäsin vaatekaapilleni, nappasin sieltä ensimmäiset käteen osuvat bokserit ja puin ne päälleni kolautellen nätisti otsani kaapin kulmaan. Viskasin pyyhkeen petaamattomalle sängylle ja aloin penkoa vaatekaapin hyllyjä. Oli pakko löytää jotain kivaa.
"Amy, tääl on sit ihan kauhee sotku, älä siivoo mun huonetta tänään, se ei olis reilua sua kohtaan!" rääkäisin alakertaa kohti. En saanut vastausta, mutta päättelin silti että Amy oli kuullut. Jatkoin penkomista ja vilkuilin kelloa vähän väliä. Mulla oli harvoin näin kiire. Olin tottunut siihen, että mulla oli tuntikausia aikaa valita asu ja laittautua valmiiksi.

Ei kulunut varmaan viittä minuuttiakaan, kun joka ikinen mun omistama vaatekappale lojui lattialla. Istuin niiden keskellä ja yritin mahdollisimman nopeasti löytää sopivia vaatteita.
"Ei tätä..." mutisin ääneen ja viskasin taas yhden paidan hylkäämieni kasaan. Vittu, eikö mulla oikeasti ollut yhtäkään vaatekappaletta, joka kävisi nyt?! Musta tuntui yleensä, että omistin ihan liikaa kaikkea, mutta nyt ei tuntunut löytyvän mitään.
Lopulta mä päädyin ottamaan summanmutikassa jonkin valkoisen paidan, jossa oli jokin kuva joka ilmeisesti kimalteli, ei mulla ollut aikaa tutkia sitä sen enempää. Pyydystin vaatevuoren alimmaisesta kerroksesta mustat pillifarkut, joissa oli jotain kulumia paikoittain. Vedin vaatteet nopeasti ylleni ja aloin armottomasti miettiä asusteita.
"Caitlin!" huudahdin. Ruskeatukkainen isosiskoni saapui paikalle hetkessä.
"Jees?" se hengähti.
"Kato mun asua ja kerro laitanko nämä", sanoin näyttäen mustia henkseleitä, "vai tämän?" jatkoin ja osoitin niittivyötä, josta roikkui ketjuja. Caitlin punnitsi vaihtoehtoja hetken ja hymähti.
"Laita toi", se sanoi ja nyökkäsi vyötä kohti. "Miks sä sitä multa kysyt? Mihin sä olet muuten lähdössä?"
"Kysyn koska en osaa päättää ja mä lähen tapaan sitä jätkää", mumisin samalla, kun pujotin vyötä farkkuihin. Vedin soljen kiinni yhdellä vedolla ja asettelin sen hyvin.
"Ahaa, okei", Caitlin virnisti. "Tartteksä vielä apua?"
"Joo, laitanko mä jotain koruja?" kysäisin vielä. Cai nyökkäsi ja pakeni paikalta, ennen kuin ehdin esittää lisää kysymyksiä. Hitto, mä olin varmaan rasittava pikkuveli.


Tom PoV

Vilkaisin taas kelloa. Varttia vaille yksi. Mä olin kerrankin näemmä ajoissa. Olin tullut kahvilalle jo varmaan kymmenen minuuttia sitten, koska yleensä olin kaikesta myöhässä, ja tästä en halunnut myöhästyä. Pyörittelin lusikkaa kahvikupissani ja tuijotin ikkunasta ulos. Mä odotin innolla näkeväni Billin taas. Olin varma, että tunnistaisin sen heti, kun se ilmestyisi näkökenttään. Ei sitä voinut olla huomaamatta. Pudottauduin hetkeksi alas pilvilinnoistani ja kurkkasin kuppiini.
"Ai oho", sanoin ajatuksissani huomatessani sen olevan tyhjä. Katsoin taas ulos huokaisten ääneen. Ja silloin mä näin sen.

Bill käveli kahvilaa kohti yhtä tyylikkäänä kuin ennenkin. Sen hiukset ei ollu ihan niin pystyssä kuin yleensä, ne oli lähinnä vaan tuuheat ja näytti todella pehmeiltä. Sillä oli tavallista vähemmän silmämeikkiäkin selvästi. Hymyilin itsekseni ja korjasin asentoani tuolissani. Kohta oveen asennettu kello kilahti ja kuulin kovapohjaisten kenkien kopisevan lattiaa vasten, kun Bill asteli mun luo. Mä siirsin katseeni sen kasvoihin ja virnistin.
"Moi", se sanoi ja hymyili leveästi.
"Moi", vastasin ja se istui mua vastapäätä. "Sulla on tosi kivat vaatteet tänään", sanoin ja katselin sen asua. Tummia farkkuja, valkoista printtipaitaa, mustaa nahkatakkia, niittivyötä, josta roikkui ketjuja, ja mustia saappaita. Se hymyili iloisesti.
"Ai, kiitos... Mulle tuli kiire aamulla", se nauroi. "Sulla on ihana paita, vai mikskä ton kokosta pitäs kutsua." Mä mulkasin sitä vähän loukkaantuneen oloisena, mutta naurahdin sitten.
"Joo, kiitti."

Me oltiin varmaan viis minsaa ihan hiljaa ja katottiin ulos. Sit multa ilmeisesti katkes joku piuha päästä ja möläytin jotain todella typerää.
"Kiva kun aurinko paistaa, hehe."
Bill käänsi katseensa muhun, katsoi mua tyyliin "mitä-vittua-toikin-on-vetänyt" ja alkoi nauraa. Mä lehahdin tulipunaiseksi ja virnistin typerästi. Bill nauroi niin, että mä olisin voinut vannoa, että jos se nauroi noin joka päivä, sillä oli aika hyvät vatsalihakset. Lopulta muakin alkoi huvittaa äskeinen heitto ja aloin nauraa mukana. Ja vittu, mä nautin siitä. Oli ihanaa nauraa jollekin noin oudolle sydämensä kyllyydestä. Ja sitä paitsi, Bill oli tosi söpö kun se nauroi...
Sit me taas hiljennyttiin. Bill alkoi virnistellen katsella ulos ikkunasta. Mä jäin katselemaan sen kasvoja. Ne oli niin sirot, ihan ku tytöllä, mutta kuitenkin omalla tavallaan niin suloisen miehekkäät. Mun silmät osu sen huuliin. Jumalauta, mä en ollu varmaan koskaan nähny yhtä upeita huulia. Ne oli aivan täydelliset, hyvin hoidetut ja niissä oli kevyesti huulikiiltoa... Mä en ollu oikeestaan saanu viel ensisuudelmaani. Olin koittanut vältellä osumia huulille niiden muijien kanssa, joiden kanssa olin pelannut. Ihan sen takia, että jos joskus rakastuisin. Mun teki mieli painaa huuleni Billin huulille ja suudella sitä. Se oli niin herkullisen näköinen ja tuoksui hyvältä. Halusin upottaa kasvoni sen hiuksiin...
Ja siinä kohtaa mä tajusin katsoa jalkoväliini. Voi vittu, oli mulla ennenkin alkanut seistä julkisilla paikoilla, mutta ei nyt! Tunsin helahtavani taas punaiseksi ja koitin peitellä punastusta painamalla kasvot alas. Voi vittu...


Bill PoV

Siirsin katseeni ulkoa taas Tomiin. Se katseli näemmä alas päin ja oli aivan punainen.
"Tom, mitä sä..." aloitin, mutta kurotin hieman kaulaani ja huomasin toisen punastuksen syyn. Ja samalla sekunnilla mä kolautin otsani pöytään ja repesin täysin. Mä en ollut ennen tavannut ihastustani tälleen, mutta vielä vähemmän tälläisiä tilanteita oli tullut.
"Sori", se mumisi selvästi nolona, ja mä vaan nauroin.
"Joo, sori mun puolesta, tää on vaan huvittavaa", räkätin ja koitin purra kättäni. Mä halusin tietää mitä se oli ajatellut, kunhan rauhoittuisin ensin.