Tom PoV

Seisoskelin kujan reunalla, nipin napin omalla puolellani. Polttelin tupakkaani kaikessa rauhassa, kun ohitseni lipui musta limusiini. Virnistin sille ja rupesin taas tapani mukaan haaveilemaan. Mustakin ois ollu niin makee istua sellasessa. Jonkun kivan tyypin kanssa. Tyttöystävä, sisko... No, muita vaihtoehtoja ei sitten ollutkaan. Eihän mulla ollut veljeä ja en ainakaan tietääkseni ollut homo. Vilkaisin taakseni, ja huomasin Adrianin kävelemässä mua kohti. Sen vaalee tukka kimalsi jo varmaan kilsan päähän.
"Moro, mitä jätkä?" se huudahti ollessaan parin metrin päässä.
"Mitäs täs", mutisin tumpaten röökini maahan. Siirsin katseeni Adrianista takaisin toiselle puolelle ja jäin katselemaan kaihoten erästä klubia. Siellä oli ilmeisesti taas joku live-ilta meneillään, porukkaa juoksi sisään nimittäin aika nätisti.
"Mistäs sä haaveilet?" Adrian kysäisi ohimennen.
"Näh, kunhan tässä mietin. Kieltämättä tekis mieli mennä tonne kattelee porukkaa", sanoin ja osoitin päälläni katselemaani rakennusta. Jätkä naurahti ja hymähti sitten:
"Vähän sama ongelma. Mut jos rikottaski sääntöi oikee rankal kädel ja mentäs?" se ehdotti. Katoin sitä kohottaen kulmiani ja virnistin.
"Ootsä tosissas?" Sain vastaukseksi nyökkäyksen. "Mut vittu, yleensähän sä oot iha ehdottomasti sitä vastaan."
"Mut Tomppa kato kato, mä kaipaan nyt vähä tekemist. Jote hopi hopi sinne nii", Adrian nauroi ja työnsi mua kohti toista puolta.

Me päästiin harvinaisen helposti sisään. Vedettii vaa kunno ganstajoujou-ilmeet päälle ni ei ne ees kysyny papereita. Olin ollu oikeessa, siel oli se live-ilta meneillää. Sil hetkel just joku ruma neekerimuija tyylii hiero tissejää jonku äijän naamaan. En ollu varmaan ikinä nähny sellasia meloneita, suoraan sanottuna. Jos sielt tulis koht jotai laadukkaampaa. Adrian suuntas jo baaritiskiä kohti ja veti mua hihasta mukaan. Tilattiin sitten jotkut randomit ja alettiin juoda. Kyttäsin koko ajan lavalle, koska haluisin oikeesti nähdä jotain laadukkaampaa tänä iltana. Jos ei muuta ni sit vaik joku yli-ihku inisevä pissis, silt vois sentää saada.

Kohta se heruttava muija lopetti ja juontaja tuli selittämään jotain illan esiintyjistä, mutta mun ajatukset oli jossain ihan muualla.


Bill PoV

Kurkkasin verhon takaa kiroten isääni maanrakoon. Se oli mennyt kehumaan mua yhdelle pikkupomolle täs kaupungissa, ja nyt joutusin vetämään pari biisiä täpötäyden klubin edessä. Niin, mä rakastin laulamista. Yleensä lähinnä yksin, koska mun itsetunto oli siinä asiassa aika matalalla. Kaikki aina sano et mun pitäs tehdä demo, mut ite en ollu viel niin luottavainen itseeni. Olin mä pari biisiä sanoittanut, ja saanut apua sävellykseen kaveriltani Emilyltä. Se soitti pianoa ihan älyttömän hyvin, ja oli luvannut onneksi tulla säestämäänkin tänään. Emily istuskeli nurkassa nojatuolilla juoden vadelmasiideriä. Sen vaaleat hiukset kimalteli hämärässä valossa kauniisti. Hymyilin itsekseni, ja kävelin vielä kerran kokovartalopeilin eteen. Tarkistin jostain syystä asuni koko ajan. Mua jännitti älyttömästi.

Kohta sen illan juontajaksi päätynyt jätkä kuulutti meidät. Henkäisin syvään ja Emily käveli viereeni.
"Se on menoa nyt. Onnea", se sanoi, hymyili ja halasi mua tiukasti. Sitten se astui lavalle hiljaisuuden vallitessa. Kuulin, kun Emily istui pianon ääreen ja otti hyvän asennon siinä. Puristin kädessäni olevaa mikrofonia, purin alahuultani ja näytin Emilylle merkin aloittaa. Se soitti lyhyen alkusoiton ja sitten mä astuin kehiin aloittaen biisin.

Ich halt mich wach für dich
Wir schaffens nicht beide du weisst es nicht
Ich geb mich jetzt für dich auf

Mein letzter Wille hilft dir raus
bevor das Meer unter mir zerbricht
Ich glaub an dich

Du wirst für mich immer heilig sein
Ich sterb für unsere Unsterblichkeit
Meine Hand von Anfang an über dir

Ich glaub an dich
Du wirst für mich immer heilig sein

Kertosäkeen loppuessa aloin tuntea oloni luontevaksi, enkä enää väkisin yrittänyt liikuskella ympäriinsä, vaan päädyin istumaan lavan reunalle hymyillen. Katselin yleisöä varovasti, kunnes silmiini osuivat yhdet kasvot. Näin jo kaukaa niiden omistajan olevan poika. Se katsoi mua kiinnostuneen näköisenä - ja miettiväisenä. Sillä oli lippis ja isot vaatteet, ja sitten sen huulessa kimmelsi jotain hopeista. Se oli ehkä noin mun kokonen ja ikänen, ja vaikutti ensi näkemällä siistiltä ja fiksulta ihmiseltä. Hymyilin sille iloisesti ja se vastasi siihen. Oloni parani entisestään ja vedin kappaleen loppuun tunteella ja helvetin hyvin, ilmeisesti, koska ihan kivasti ne kaikki taputti. Se lippispoika hymyili edelleen, kun nousin seisomaan ja katsahdin Emilyyn. Se nyökkäsi, mä nyökkäsin ja sitten se aloitti soittamaan. Kuuntelin hetken silmät ummessa, kunnes avasin ne katsoen vakavasti yleisöön.

n ganz normaler Tag
Die Straße wird zum Grab
Die Spuren sind verwischt
ne Suche gab es nicht

Kalt ist die Nacht
wer friert ist zu schwach
Niemand wird sie zählen
Niemand hat sie gesehen

Einsam und verloren
unsichtbar geboren
Beim ersten Schrei erforen
vergessene Kinder

Vilkuilin yleisöä vakavan ja surullisen näköisenä, kertoen olevani tosissani kappaleen kanssa. Jotkut heiluttivat takarivissä käsiään mukana, ja osa kuunteli vain tarkasti.

Name unbekannt
endlos weggerannt
aus der Welt verbannt
vergessene Kinder

Sie sehen
sie fühlen
verstehen
genau wie wir

Sie lachen
und weinen
wollen leben
genau wie wir

Kun kappale loppui, Emily nousi pianon takaa kävelläkseen viereeni. Hymyilimme ensin toisillemme, sitten yleisölle ja kumarsimme yhtä aikaa. Saimme isommat aplodit kuin kaksi edellistä artistia yhteensä, vaikka ne olivat olleet paljon enemmän radioissa soivan musiikin kaltaista. Poistuimme lavalta ja takahuoneessa rutistin Emilyä todella tiukasti.
"Kiitos. Kiitos oikeesti niin paljon", mutisin sen hiuksiin. Emily nauroi hyväntahtoisesti.
"Kiitos itsellesi. Pöllin sun äänes viel joskus." Virnistin itsekseni.

Tom PoV

Mä olin jäänyt tuijottamaan lavalle sen jätkän poistuttua. Adrian vähän ihmetteli, mutta vitunko väliä. Mun täytyi saada tietää toi tummatukkanen poika oli. Sen ääni oli ollut helvetin hyvä. Parempi kuin helvetin hyvä. Mä nyin Adriania vähän hihasta, ja se katto mua sillee kulmat koholla.
"Ad hei, mun täytyy mennä käymää takaovella... Tuutko mukaa vai jäätkö tänne?" kysyin silt vähän hermostuneena.
"Öö, voishan tästä hilppasta vaik himaan", se mutisi, nous vähän horjuen pystyyn ja lähdettiin ulos päin. Adrian lähti edelt suunnistaa omalle puolelle, mut mä kipasin takaovelle ja jäin seinää vasten seisomaan. Ehdin polttaa puoltoista röökiä, ennen ku se pianisti tuli ulos suunnistaen sinistä skootteria kohti. Heitin tupakkani maahan ja survaisin sitä kengälläni.
"Hei anteeks", lausahdin puoleen ääneen. Se vaaleetukkanen tyttö kääns päänsä mua kohti kysyvästi.
"Niin?" se kysy hymyillen.
"Öö, sä olit kai se äskeinen pianisti?"
"Joo."
"Mä haluisin puhuu sille sun kaverilles, onks se viel tääl?" mumisin. Se tyttö hymyili ja vastasi myöntävästi.
"Bill tulee ihan kohta, korkeintaan viis minsaa. Ois kiva jäädä mut täytyy mennä, heippa!" se sanoi mulle vielä, nappasi skootterinsa ja kaahasi pois. Jäin odottamaan ja huokaisin. Mun sydän tykytti jostain syystä ihan järjettömästi, vähän niinku sillon ku sä ihastut. Sun sydän alkaa hakata vitusti ja hikoot. Sanaa et meinaa saada suustas ulos. Sellanen olo mulla oli.

Kului varmaan kymmenen minuuttia, ennen ku se ovi aukes. Siirsin katseeni sieltä saapuvaa henkilöä kohti ja henkäisin ääneen. Nyt mun täytys toimia.
"Ömm... Moi", sanoin ystävällisesti ja astuin hieman lähemmäs tuota poikaa. Se katsoi mua vähän kysyvästi, mutta silti hymyillen.
"No hei", se vastas. Vastasin sen hymyyn ja yritin sitten saada jotain sanottua.
"Mmh... Mun piti vaan tulla sanoon sulle, et oot ihan loistava. En oo oikeesti varmaan koskaan kuullu mitään noin upeeta", kerroin sitä oikeasti tarkoittaen. Se katto mua vähän yllättyneenä ja naurahti hyväntahtoisesti.
"Kiitos! Mä näin sut siel yleisössä... Oon muuten Bill", se sano pehmeellä äänellä ja edelleen hymyillen. Koitin saada naamalleni muutakin kuin typerän ilmeen.
"Mh, Tom", önisin ojentaen kättäni ja Bill tarttu siihen. Se nyökkäs.
"Ihana nimi."
"Ai. Sunkin nimi on tosi kiva." Ja sit me molemmat naurettiin.