Bill PoV

Mun juomalasi oli tyhjä. Mä ajattelin, että sen ois voinu käydä täyttämässä, mutta ensin mä halusin tietää, mihin Tom oli kadonnut. Me oltiin juteltu vaikka kuinka kauan mesessä, mut sit yhtäkkiä se oli vaan hiljentyny. Naputtelin pitkillä kynsilläni pöytää ja tuijotin koneen näyttöä. Sit mun oveen koputettiin.
"Bill!" kuulin äitini huutelevan.
"Niin?" vastasin sille ja haukottelin.
"Me lähdetään nyt, pärjääthän sä varmasti?"
"Joo."
"Evelyn ja Caitlin jää molemmat kotiin, ja sit Amy lupas jäädä vahtimaan teitä."
"Joo, mä pärjään kyllä."
Kuulin oven aukenevan ja katsoin sitä kohti. Katherine, mun äitini, kurkkasi sisään. Sen normaalisti vaan olkapäillä roikkuvat, ruskeat, kiharat hiukset oli laitettu tosi kauniille nutturalle, ja se oli muutenkin ihan häikäisevän upean näköinen. Ne oli lähdössä isän, Joachimin kanssa taas johonkin hyväntekeväisyysgaalaan. Se asteli korkokengät kopisten mun luokse.
"Nähdään aamulla. Älä valvo koko yötä. Hyvää yötä, rakas", se hymyili, painoi suukon mun otsalle ja lähti. Mä vaan mumisin jotain epäselvää ja käänsin taas katseeni koneeseen. Tom oli tullu takasin.

"Sori, kävin vaan tuolla", se kirjotti. Mä hymyilin itsekseni, mietin hetken ja naputtelin vastauksen.
"Joo, ei se mitään. Mä jäin siskojen ja taloudenhoitajan kanssa kotiin, kun vanhemmat lähti taas johonki hyväntekeväisyysjuttuun." Mulle tuli siin kohtaa vähän porvarifiilis. Jäin tuijottelemaan tyhjää lasiani taas, kunnes huomasin Emilyn kirjautuvan sisään. Se tervehti mua saman tien, ja tietenkin vastasin sille. Sit nappasin lasin käteeni, nousin ylös ja suuntasin kohti alakertaa.
Kävelin portaat alas ja katselin talon aulaa. Se oli pimeänä, ja huomasin valon kajastavan olohuoneesta. Astelin sinne ja näin Caitlinin katsomassa jotain leffaa meidän taloudenhoitajan, Amyn kanssa.
"Moi", sanoin hiljaa ja ne käänty katsomaan mua.
"Ai sinä, moi. Me lyötiin tunti sitten vetoa Even kanssa että sä et nousisi tänä iltana koneen äärestä, mutta taisin sitten hävitä, voi paska", Caitlin virnisti. Mä tuhahdin sille naurahtaen.
"En mä ois noussutkaan, mutta kun tuli jano ja lasi tyhjeni", hymyilin näyttäen tyhjää lasia. Cai nyökkäsi.
"Saaksä ite vai tuunks mä antaan sulle juomista?" Amy kysyi ystävällisesti. Se oli aina niin kiltti ja vähän höpsö, vähän kuin kolmas sisko mulle. Se tiesi ihan hyvin etten mä yleensäkään välittänyt passaamisesta, mutta kysyi silti.
"Saan ite, älä huoli", nauroin. "Missä Eve on?"
"Se meni jo nukkumaan. Tai en tiedä, onko siihen uskomista", Caitlin sanoi. Nyökkäsin ja tassuttelin keittiöön, laitoin lasin pöydälle ja avasin jääkaapin. Viileä ilma virtasi mun paljaalle kädelleni saaden sen kananlihalle. Otin hyllyltä vesikannun, kaadoin lasini täyteen ja suljin kannun takaisin kaappiin.
Katsoin oviaukkoa kohti yrittäen selvittää, mitä leffaa tytöt katsoivat. Se oli kai taas niitä, missä isä oli jossain ihan sivuosassa.

Kipitin lasini kanssa takaisin yläkertaan, lukittauduin huoneeseeni ja istuin takaisin koneelle. Emily oli kysellyt, miten mun päivä oli mennyt. Vastailin sille totuudenmukaisesti.
"Mites tässä, ei ihmeempiä. Mä tapasin tänään sen jätkän, mikä me nähtiin eilen siel klubilla... Muistatko sä sen?" selitin sille.
"Joo, muistanhan mä. Kuis te päädyitte tapaamaan, vai sovittekste eilen jotain?"
"Eiku Eve ja sit sen jätkän sisko on kai kavereita nii me ihan sattumalta törmättiin."
"Aaah, okei. No hei, kerro kaikki. Millanen se on?"
Mä hiljenin ja jäin miettimään pureskellen huultani. Mitä mä sanoisin vaikuttamatta ihan tyhmältä? Painoin ruudun alas hetkeksi ja selasin joidenkin bändien kuvia netistä. Lopulta keksin mitä mä sanoisin. Emily oli ihminen, jolle mä saatoin puhua mistä vain. Naksautin meseruudun auki uudestaan ja kirjoitin.
"No siis... Sen nimi on Tom, ja se on meidän ikänen. Se on tosi makee tyyppi, mitä mä nyt siitä tiedän. Mä en tiedä miks, mut jotenkin must tuntuu et oisin... niinku ihastunu siihen."
Kului ehkä minuutti, jonka aikana jatkoin netissä pyörimistä. Sit mulle tuli vastaus.
"... Ooksä ihan varma että sun piti lähettää toi mulle?"
Sit vast huomasin, mitä olin tehny. Okei, olin mä ennenkin lähettänyt väärille henkilöille kaikkea, mutta tää oli ehkä pahin. Mä olin sanonut äskeisen vuodatukseni Tomille. Tuijotin näyttöä hetken järkyttyneenä.
"Voi vittujumalautasaatana arrarararar miten mä onnistuin, voi vittu!" huusin ääneen.

Caitlin ryntäs mun huoneeseen valonnopeudella.
"Älä ny huuda, veli rakas! Mitä sä oot tehny?" se kysyi.
"Mä lähetin yhen tekstin mesessä väärälle henkilölle... Voi vittujen kevät, mä en enää ikinä voi puhuu tolle!" valitin. Caitlin katto mua arvioiden. Se oli fiksu ja osais varmana auttaa mua... Tai sitten ei.
"No mitä sä sanoit sitten?" se hengähti.
"Mun piti sanoa Emilylle et mä taidan olla kusessa yhteen... tyyppiin, mutta mä sanoinkin sen sille tyypille ja voi vittu oikeesti... Me ollaan vasta tutustuttu sen kanssa!" mä huudahdin ja häpesin samalla silmät päästäni. Cai katsoi mua osaaottavasti ja kietoi kätensä mun ympärille.
"Bill, musta tuntuu että se ymmärtää kyllä. Sanot vaan että meni tosiaan väärälle tyypille, mutta se on totta. Onks se tyyppi muuten edes tyttö?"
"Siinähän se pahin onkin, kun se on jätkä. Ja vaikuttaa niin heterolta että oksat pois... Voi helvetti oikeesti, sanonko mä sille noin?"
Caitlin nyökkäsi ja astui kauemmas antaen mulle kirjoitusrauhan. Huokaisin ja katsoin keskustelua.
"Joo, ei pitäny lähettää sulle. Mutta se on totta", mä naputin vastauksen ja hautasin sitten kasvot käsiini.


Tom PoV

Mä katsoin suu auki just mesessä tullutta tekstiä.
"NORA!" rääkäisin. Nora juoksi taas mun huoneeseen.
"No mitä nyt taas?" se intti.
"Mä... Vittu, vittu, vittu, mitä mä sanon tolle?!" kiljuin. Sisko katsoi mua todella kysyvästi.
"Kenelle, miksi?"
"Nokun mä oon just tutustunu yhteen tyyppiin ja joka kerta ku mä nään sen tai ees puhun sille ni mulle tulee sellanen tosi outo olo... Ja nyt se vahingossa sano mulle että se on kai kusessa muhun... Voi paska oikeesti, mitä täs tilantees sanotaan?!" vinguin hakaten päätäni pöytään. Nora istui mun sängylle miettien. Katsoin sitä hätääntyneen näköisenä. Joo, mä osasin kyllä panna ketä tahansa missä tahansa asennossa, mutta tälläisissä tilanteissa olin aivan avuton. Onneksi oli pikkusisko.
"Mä en vittu ikinä ois uskonu joutuvani opastamaan SUA täläsessä... Mut ääh... No siis sut tuntien se on tyttö, joten äääh..." se mumisi.
"Niin no, sehän tästä mielenkiintosta tekee... Se on jätkä. Todella neiti sellanen, mut jätkä", mä ulisin melkein äänettä. Noran ilme oli näkemisen arvoinen.
"Tom Kaulitz, jumalauta, jätkä?!" se kiljaisi. Mä nyökkäsin nolona.
"Mut siis ööh... Sä oot kuses siihen?"
"No en mä tiedä! Aina jos mä puhun sille, mun tekis mieli koskee sitä ja mulle tulee ihan kauheen kuuma ja sellanen olo että leijusin", mä selitin. Nora katsoi mua kulmat koholla.
"Luulis että sinä tunnistat ihastumisen... No jaa, sitä toi kuitenkin satavarmasti on, turha väittää muuta. Sano sille vaan suoraan että säkin oot kuses siihen?"

Mä vilkaisin taas näyttöä. Punastus nousi mun kasvoille ja mietiskelin.
"Kannattaakse täs vaihees?" kysyin.
"Ei. Mutta se on fiksumpaa ku häipyä sanomatta mitään", sain vastaukseksi.
"Niin..." mumisin. Nora nousi ja käveli ovelle lähteäkseen pois. "Nora?"
"Joo?"
"Kiitos. Kiitos ihan hirveesti." Sen suu kääntyi hymyyn ja se poistui. Mä jäin mietiskeleen ittekseni. Sanoako vai ei. Mä en halunnu et meidän ystävyydelle tapahtus jotakin. Mä pidin Billistä ihan kaverina, eikä ois kivaa jos se rupeis inhoon mua jos tunnustasin.

"No mut ei se mitään. Mustakin tuntuu et mä oisin jotenkin ihastunu suhun..." kirjoitin lopulta. Jyrsin huultani, kun huomasin toisen kirjoittavan vastausta.
"Sun ois sit parempi olla tosissaan, koska tälläses asias mun huumorintaju ei veny kovin pitkälle." Nauroin Billin heitolle.
"Mä olen tosissani. Jos et usko, nähdään huomenna niin sanon sen sulle ääneen", kirjoitin.
"Voidaan me muutenkin tavata."
"No tehdään niin sitten!"
"Käviskö tos rajal oleva kahvila vaik yhdeltä?" Mietin hetken ja vastasin sitten.
"Okei. I gotta go now, nähään huomenna!"
"Yeah, see ya."
Hitto, mä olin just sopinu epäviralliset treffit ihastukseni kanssa. Sammuttelin koneen ja odotin huomista.