Bill PoV

"Moikka vaan sullekkin", Tom nauroi. "Onks toi sattumoisin sun joku kaveris tai joku?" se kysäisi tarkoittaen Evelyniä.
"Öääh. Eve on mun pikkusisko", vastasin. Tom katsoi mua kulmat koholla.
"Ai, sullakin on sisko. Toi Nora on mun pikkusisko, ja mun piti opastaa se tänne", toinen nauroi.
"Mäkin olen vain oppaana", virnistin. "Vaikka mä tunnen hyvä ku oman kotini."
Hetken ajan me oltiin ihan hiljaa. Mä halusin niin kovasti keksiä jotakin puhuttavaa, ihan vain jotain small talkia.
"Mm... Missä sä asut?" Tom kysyi kohta. Mä katsoin sitä hetken tajuamatta kysymystä, kunnes naurahdin.
"Siis joo, mä asun tuolla päin", sanoin ja osoitin kotini suuntaan. Tom nyökkäsi purren selvästi huultaan. "Entä sä?"
Poika mumisi jotakin epäselvää ja vastasi sitten kierrellen:
"Mä asun sellasessa paikassa, johon sun ei kannata nokkaas pistää. Ihan oman turvallisuutes vuoksi."
Mun oli siihen vastaukseen tyydyttävä, koska se oli selvä merkki, ettei se aikonut vastata selvemmin.

Me jatkettiin juttelua hiljalleen. Tom kertoi olevansa saman ikäinen kuin mä, ja selitti vähän perheestään ja sellasesta. Mä toki kerroin myös itsestäni suunnilleen saman verran. Sit me oltiin taas hiljaa ja katottiin siskojamme.
"Nora on tosi ärsyttävä. Tänä aamunakin se kolisti ku mikäki saatanan kissa kello kaulassa ja kulutti kaiken lämpimän veden suihkussa", Tom selitti ja mä nauroin. "No ei siinä oo mitään kivaa hei! Helvetin hauskaa yrittää herätä suihkussa ja sit se vesi on ku suoraan jostai Jäämereltä!"
"Meillä mä oon aina se, joka kuluttaa paljon vettä ja kolistelee... Mä yleensäkin laittaudun meidän perheessä eniten, vaikka mulla tosiaan noita siskoja on kaksi", sanoin.
"Säälin muuta perhettäs... Hei, eksä sanonu et sun faijas on jonki sortin julkkis?" Tom yritti jatkaa keskustelua parhaansa mukaan.
"Joo. Mun faija on näyttelijä... Ja sit sil on vaatemallisto, jonka malliks mä usein päädyn", selitin. Toinen nyökytteli miettiväisenä.
"Tiiänkö mä sen ehkä jostain?"
"No se oli pääosas siin Love Security-leffassa, jos tiiät sen?"
"Joo, me käytiin kattoon se Noran kaa. Ai se on sun faijas... Nora tykkää siitä", Tom nauroi. Katsoin tätä vähän yllättyneenä ja nauroin myös.
"Kerro sille toki asiasta, voin hommata vaikka nimmarin", virnistin. Tom nyökkäsi hymyillen. Se oli salaperäisin tyyppi, jonka tunsin.


Tom PoV

Mä katselin Billiä mahdollisimman huomaamattomasti, en halunnut vaikuttaa tuijottelijalta. Se näytti päälle päin tosi siistiltä, rikkaalta ja kiltiltä, mut silti vähän kapinalliselta. Mukava se ainakin oli, ja rikaskin, jos se kerran asui toisella puolella. Ja lisäks ihan helvetin hyvä laulaja.
"Siis... sä oot mallikin?" kysyin ihmetellen katsoen Billiä, joka katseli juuri tyttöjen juttelua toisessa päässä puistoa. Sit se kääntyi mun puoleen, hymyili ja nyökkäsi.
"Jep. Koko meidän perhe on isän malliston malleja. Mä vaan jostain syystä oon useimmin kaikissa, koska mulla on sellanen kroppa... Et mulle menee naisten vaatteetkin ja ne näyttää siis vielä hyvältäkin", se sanoi ja virnisti. Mä katsoin sitä hämmästyneenä ja nyökytellen.
"Aika makeeta! Saaksä siit rahaakin? Mitä muuta sä teet vapaa-ajallas?" kyselin kiinnostuneena.
"Saan, joo. Ja ihan kivastikin. Ja mitähän muuta mä teen... No, sanotan biisei ja sävellän niitä Emilyn kanssa. Ja sit ihan kaikkee tavallista, kuten shoppailen ja nään kavereita ja sellasta."
"Vau... Mä vaan hengailen kaduilla ja katon välillä Noran ja meidän kissan perään. Enpä oikeestaan muuta", sanoin. Mun mielestä oli aika makeeta tutustua Billiin. Se oli niin erilainen kaikin puolin jos vertas muhun, tai vaikka Adrianiin.

Katselin Billiä tutkien. Sen tummaksi meikatut silmät näytti tosi kauniilta, kun sillä oli niin vaalea iho. Hymyilin itsekseni ja jatkoin katselua. Sillä oli suloinen nenä. Tosi suora ja virheetön. Se näytti itse asiassa ihan joltakin nukelta. Sillä oli ihana sivuprofiili ja... Ei, mitähän vittua mä olin taas ajattelemassa? Mä en saanut ajatella noin miespuolisista, enhän mä ollut homo, helvetti sentään. Billistä en olisi edes ihmetellyt, niin tyttömäinen se oli.
Jostain syystä mun sydän tykytti silti ihan kamalasti, kun katoin sitä. Mä olin tuntenu niin viimeks joskus kersana koulussa. Olin ihastunu sillon mun rinnakkaisluokkalaiseen, Idaan. Se oli just sellasta perusihastusta. Punastellaan, sydän hakkaa, kädet hikoaa. Just nyt mulla oli vähän sellanen fiilis. Oli tosi vaikeeta yrittää keksii jotain puhuttavaa sanomatta mitään typerää.
"Tavataanhan me tän jälkeenkin?" mä yhtäkkiä päästin suustani ja valahdin punaiseksi kuin tomaatti. Bill katsoi taas mua. Se hymyili iloisesti.
"Tottakai. Mä oon halunnu eilisestä asti jutella sun kanssa ihan kunnolla. Sä vaikutat hyvältä tyypiltä, ja mä haluan tietää, oletko sä", se vastasi. Mä hymyilin typeränä ja vääntelin käsiäni. Toivottavasti tää oli vaan jotain uusi tuttavuus-jännitystä. En mä voinut ihastua jätkään.


Bill PoV

Mä yritin kiinnittää huomioni puiston toisella laidalla nauraviin tyttöihin. Mua hengästytti, kuin olisin just juossu maratonin. Pureskelin huultani hermostuneena ja vilkaisin välillä Tomia silmäkulmastani. Se katseli käsiään ja välillä vilkaisi mua. Sit se jäi tuijottamaan mua hetkeksi ja sitten katsoi taas käsiään. Mulla oli kamalan kuuma ja hermostunut olo. Okei, asiaan saattoi vaikuttaa täydeltä taivaalta paistava aurinko, mutta en mä yleensä näin reagoinut siihenkään. Teki mieli repiä paita yltään ja laittaa jääpaloja iholle viilentämään.
Mä en käsittänyt oloani, en mä koskaan muistanut kokeneeni tällästä tunnetta. Olis tehny mieli juosta kotiin ja hypätä uima-altaaseen, koska oli niin järjettömän kuuma. Mun sydän tuntui hyppäävän ihan kohta rinnasta ulos. Mä en tiennyt mitä tää oli. Tää tunne oli tullut eilenkin, kun me oltiin hetki keskusteltu Tomin kanssa illalla. Jostain kumman syystä mun teki mieli hivuttaa käteni kohti toisen kättä ja ottaa siitä kiinni. Mulle ei kuitenkaan todellisuudessa tulisi mieleenkään tehdä niin, enhän mä voisi antaa itsestäni ihan heti aivan idioottia vaikutelmaa.
"Öääh", sanoin yhtäkkiä ymmärtämättä itsekään miksi. Tom kiinnitti huomionsa muhun, ja oli pakko keksiä jotakin. "Voitasko me nähdä vaikka huomenna? Jos siis sulla ei ole mitään menoa."
Se katsoi mua, mutristi huuliaan ja näytti miettivältä.
"Joo, ei mulla ole mitään. Toki me voidaan nähdä", se vastasi kuulostaen jotenkin vastaheränneeltä. Hymyilin sille leveästi.
"Jos sulla on tietokone, niin voitas toki vaihtaa esimerkiks meseosoitteita? Ja tietty puhelinnumeroitakin", se jatkoi. Ja niin me tehtiinkin.


Tom PoV

Illalla mä istuin huoneessani koneen ääressä. Me oltiin juteltu Billin kanssa mesessä siitä asti, kun kumpikin oli puistoreissun jälkeen saapunut kotiinsa. Olin saanu tietää siitä aika paljon lisää netin välityksellä, ja toki olin kertonut itsestänikin. Pikku hiljaa musta alkoi tuntua että meidän välille alkoi kehittyä jotain isompaa. Ei me sitten enää oltukaan hyvänpäiväntuttuja, vaan alettiin ymmärtää toisiamme ja päästiin jopa välillä samalle aaltopituudelle (joka on aika vaikeaa, jos Billistä on kyse. Neidimpää jätkää saa etsiä). Bill oli linkittänyt mulle bloginsa, jota lueskelemalla sain tietää sen elämäntyylistä lisää. Se asui siis jossain isossa kartanossa toisella puolella, se oli tosi suosittu ja niin vitun rikas, et jos mulla ois ollu niin paljon rahaa, oisin varmaan voinu ostaa kaikki maailman lippikset ja merkkivaatteet enkä ois silti köyhtyny ku murto-osan omaisuudestani. Kyllä ois mullekin kelvannut. Siinä kohtaa ois ollu aika priceless ilme varmaankin, jos se ois ilmottanu jotain tyyliin että mä olen sen kaukainen serkku, tai jotakin.
Jostain syystä mua hymyilytti ihan hirveesti, kun juttelin sen kanssa. Billin kanssa oli tosi hauska jutella, koska se oli niin rento eikä ollenkaan snobimainen, vaikka mä olin aluks niin luullutkin. Olisin varmaan ihan vitun ilonen, jos se olis mun veli tai jotain. Toisin ku Nora, se oli hauska ja mukava. Nora oli sellanen... pissis. Ei sitä jaksanut kukaan. Hei, en edes mä, vaikka mä olin jo tosi hyvä kestämään kaikkia randomeita. Kuten vaikka sitä Adriania.

Yhtäkkiä mä pomppasin pystyyn.
"Voi helvetin vittu... NORA!" karjaisin. Salamannopeasti siskoni ryntäsi eteeni.
"Mitä?"
"Onks sulla se Love Security-leffa sun huoneessas?"
"On, mut mitä sä sillä?"
"Mun täytyy tarkistaa siitä yks juttu. Tuotkos sen tänne", käskin. Nora nyökkäsi ihmetellen, kävi huoneessaan, toi sen leffan mulle ja lähti. Mä katsoin sitä kansikuvaa. Ihan peruskomee mies, sellanen blondi. Just sellasen rikkaan näkönen. Ja sit joku ämmä, josta en jaksanu nyt välittää. Katsoin vain pääosan esittäjän nimeä.
"Vittu..."
Oli pakko ettii henkkarit lompakosta, joka lojui pöydällä. Sit asetin henkkareistani mun nimen ja sit sen pääosan nimen allekkain. Tuijotin niitä hetken.
"Pakko olla sattumaa..."

Kaulitz.
Ja Kaulitz.